I’m a boot fetishist. There, I said it.

What now?

“Nothing. Life goes on.” Would be the reasonable response to this constant headache of mine.

After all, why should anyone care? It’s not like the World revolves around me. If ever has my judgement failed, it’s here. This secret I’ve had my entire life has grown to an absurd extent inside my head. Most likely nobody is affected by this revelation.

nobodycares

A discussion with my inner Dennis Nedry (pictured) helps me get my feet back on the ground.

Then why do I need to talk about this in the first place? Shortly, because I feel a general need to talk about matters that are important to me. Starting a casual conversation about one’s own sexuality is just a lot harder. Usually I consider myself open and talkative. Usually no topic is hard for me, yet talking about my private issues without anyone asking feels awkward in our conversation culture. Despite this, my sexuality has affected my upgrowth, interests and choices through out my life and still occupies my thoughts on a daily basis. If you really wish to know me, this is something you have to know about as well.

Writing a blog feels like a fitting way to express myself. Reading it is not mandatory, but everyone is welcome to do so. At times you may notice that this is not very easy for me. I come from a background of lifelong shame and insecurity even though I recognize that many people have it harder than me.

For the liberal reader this inner wrestling of coming out may seem silly. I don’t need anyone’s permission to be myself. Writing a blog to lighten my inner burden doesn’t require special justification.

My thoughts exactly. But on the other hand I’m afraid. I fear being labelled. I fear that my words and actions are misinterpreted based on prejudices. I fear that my close ones will not approve this issue or the fact that I decided to write about it publicly. I fear that someone will try to use my openness against me. Despite these I believe that writing is a good way to make my case and I’m ready to accept whatever consequences.

Now I’m done worrying. Let’s cut to the chase and begin with the basics.

What is a (sexual) fetish? A fetish is a individually experienced thing, object, action or gesture that causes sexual arousal[1]. There is no conclusively established psychological theory that would explain how fetishes originate, but many alternative and partially overlapping explanations have been suggested[2]. These explanations have to do with early childhood vulnerability and associations[3,4], sexual imprinting[5,6] as well as classical conditioning and abnormalities in the sexual learning process[6,7].

A person may link their fetish with meanings that don’t belong to it internally but rather thourgh personal experiences and cultural nuances. E.g. pragmatically a pair of women’s leather boots are simply an object to keep one’s feet and legs warm and protected. Yet all clothes carry various symbolic and aesthetic significances and they can always be interpreted to message something. These interpretations are subjective but they are often guided by historical significances, social customs, entertainment and fashion. I suspect I became sensitive to such interpretations very early on. The following is about my personal experiences and thoughts.

In an early age I became mesmerized by a poster image which gave me the idea that long boots were superior in femininity. Through repetitive (but cherry picked) similar associations this mental image grew stronger in time. Being charmed by gender highlighting is very typical I suppose, but for me the significance of boots in this highlighting became exceptional by chance. As I became aware of my own sexual nature, my boot related desires became stronger and more versatile. Slowly I learned to understand the cultural significance of clothing and started paying attention to it. My observations about existing attitudes and the significance history of boots added to my imagination and gave rise to even more fantasies. Today I associate boots with confidence, awareness of one’s own attraction, strength and power.

Still, I don’t want to make assumptions about fellow people by their choice of footwear. I know that very few people who pull on their boots on a fall day’s morning think anything like this about their selves or their boots (at least with such magnitude). My first reaction at the sight of a beautiful pair of boots occurs in emotions and is linked to a far more primitive brain function than this pondering. All the thoughts I wrote in the previous paragraph have crystallized through long and tedious self exploration. They are based on an effort to understand my memories in the light of (uncertain) psychological theories. The memories themselves are much less clear and more emotional.

In reality it happens very quickly. I get a stimulus, my focus sharpens to it and I get an immediate sense of excitement and pleasure as my curiosity is awakened. Usually it’s best to hide this reaction and let it pass to avoid awkward situations. I know my way around the social code, so I’m able to adapt my behavior to each situation. But as anyone who has ever had a crush on someone knows, not looking like a fool in the company of your crush requires extra filters and effort.

I adore both low and high heels. Gorgeous boots can be styled rough or elegant. The length can vary from mid calf to thigh high. They can be practical or impossible to walk with. With or without decorative details. As with all preciosity, quality is what matters.

Even though I consider boots almost mystical as objects, their true potential is only revealed in when worn by someone. The most important thing is that the person wearing them feels like home, carries their self with good posture and becomes one with their boots. Perhaps it’s funny, but to me this is when a person is at the peak of their beauty (superficially speaking).

Boots are not the only fetish I have and a more detailed description of the evolution of my desires would make several posts of its own. However, boots are my first and the strongest of my fetishes that has served as a gate for a large variety of other milder fetishes. Fetishism has lead me into pondering myself, other people and the surrounding world from very early on. It guides my thoughts and I can only ignore it for a moment at a time. On the other hand it has affected the development of my imagination, aesthetics, emotional intelligence, empathy, social skills, self awareness, tolerance, openness and liberality in the most positive ways. I have my fetishes to thank for many of my personal virtues.

But where lies the difference between liking something and having a fetish? In the mainstream e.g. tight jeans and lace underwear are considered sexy. The word fetish is only adopted when the object of charm is rare or the level of charm is exceptionally high. There’s no need to give an excuse for the desire to touch round buttocks in tights pants but the desire to lick someone’s wrist watch will raise some eyebrows. To my understanding both cases are based on the same phenomenon and the question is only about what we are used to consider normal.

The word “fetish” has often a negative tone to it. This is understandable as it was only in 2011 that the National Institute for Health and Welfare removed fetishism from the classification of diseases along with sadomasochism and transvestism in Finland[8]. (It should be mentioned that fetishism was defined quite narrowly as “object-specific sexual disorder”.) Today, fetishism (along with sadomasochism and transvestism) is still found in the International Classification of Diseases (ICD)[9]. Perhaps this is why fetishes are rarely mentioned when discussing widely accepted ideals of what is sexy.

A person who is charmed by a muscular body or female breasts will probably not identify as a fetishist but someone who prefers feet, hands, or say, raincoats is probably aware about how they deviate from the norm and may have adopted the concept of fetish to describe their desires. However, by definition fetishism has nothing to do with the rarity or conventionality of desires[1]. Even a small arousal from clothing, accessories, jewelry, hair, beard, status symbols, gestures, actions, behaviors, or other body parts than genitals is fetishism because in the end it’s about the same phenomenon: the connection between our desires and significances we give to different things. This way it can be argued that many people have fetishistic fantasies[2]. So, is it a fetish or do you just like something? If you get aroused by it repetitively, it’s justified to talk about a fetish.

I want to stress that this is not some pseudointelligent effort to normalize my own desires and to argue that I too fit in the mainstream. No. Instead I’m trying to reason that by using the word fetish correctly in our everyday language, we can create an atmosphere which recognises the diversity of different sexual desires and treats them equally. Close to the norm or not, everyone’s desires are individual and everyone has a right to fulfil them as long as they don’t break the rights of other people while doing so.

Sexual desires are often a taboo. Sometimes for a good reason, other times not. Bottom line, they’re not discussed enough. A persons sexuality penetrates their whole life. Therefore it is a great source of understanding oneself and society on a root level. Sexuality is also very vulnerable and may contain severe sore spots. It would be a huge favor for our own well being if we dared to ponder and discuss our sexualities with each other. After all, sexuality and desires can be discussed in a neutral and sober manner. Tones and details can be adjusted based on the situation and audience. This way we can plant more trust, understanding and tolerance into our personal relationships.

A forced silence may result in bottled up emotions, mental health issues and harmful behaviors. The better we understand ourselves, each other and nature, the more civilized our society is. And knowing is not enough. A change in culture is put forth when knowledge is applied. We must be able to discuss human matters openly and without prejudices. In the end of the day that’s what this blog is about. My intention is to make brave openings to increase general well being for the individual as well as for the society not forgetting the occasional humor and versatile ways of self expression.

“Nothing in life is to be feared, it is only to be understood. Now is the time to understand more, so that we may fear less.” – Marie Curie

balance
Finding my balance

Do you have any fetishes? Comment below!
You may also leave

  • personal stories
  • good, bad and neutral feedback about the text
  • wishes about future topics
  • your own thoughts
  • any questions.

When writing a generally applicable text about a personally touching issue, it’s extremely easy to end up generalizing personal experiences too far. Let me know if I’ve slipped. Naturally, I want to become a better thinker and writer as well.

References:

  1. https://en.oxforddictionaries.com/definition/fetishism
  2. https://www.psychologytoday.com/conditions/fetishistic-disorder
  3. Freund, K., Seto, M. C., & Kuban, M. (1996). “Two types of fetishism”. Behaviour Research and Therapy34 (9): 687–694. doi:10.1016/0005-7967(96)00047-2.
  4. Raymond, M. J. (1956). “Case of fetishism treated by aversion therapy” (PDF). British Medical Journal2 (4997): 856. PMC 2035612Freely accessiblePMID 13364343.
  5.  Pfaus, J. G., Kippin, T. E., Coria-Avila, G. A., Gelez, H., Afonso, V. M., Ismail, N., & Parada, M. (2012). “Who, what, where, when (and maybe even why)? How the experience of sexual reward connects sexual desire, preference, and performance”. Archives of Sexual Behavior41 (1): 31–62. doi:10.1007/s10508-012-9935-5PMID 22402996.
  6.  Darcangelo, S. (2008). “Fetishism: Psychopathology and Theory”. In Laws, D. R.; O’Donohue, W. T. Sexual Deviance: Theory, Assessment, and Treatment, 2nd edition. The Guilford Press.
  7. Bancroft, John (2009). Human Sexuality and Its Problems. Elsevier Health Sciences. pp. 283–286.
  8. http://www.terveyskirjasto.fi/terveysportti/uutissorvi_uusi.uutissivu?p_uutis_id=14743&p_palsta_id=23
  9. http://apps.who.int/classifications/icd10/browse/2016/en#/F65.0

(References 3 to 7 tracked from the wikipedia article https://en.wikipedia.org/wiki/Sexual_fetishism and read when freely available)

Olen saapasfetisisti. Kas siinä. Nyt se on julkista tietoa.

Mitä sitten?

“No ei yhtään mitään. Siinähän olet.” Kuuluu tolkullinen vastaus pääni sisällä ylipaisuneen paineen purkautumiseen.

Miksi moinen kiinnostaisi ketään? Enhän minä ole maailman napa. Jos arviointikykyni on jossain pettänyt, niin tässä. Koko elämäni ajan hautomani salaisuus on kasvanut merkitykseltään pääni sisällä naurettaviin mittakaavoihin. Todennäköisesti tämä tieto ei hetkauta ketään.

nobodycares

Keskustelu sisäisen Dennis Nedryni (kuvassa) kanssa auttaa onneksi palaamaan maan pinnalle.

Miksi tästä sitten täytyy puhua? Lyhyesti sanottuna siksi, että haluan yleensäkin puhua itselleni tärkeistä asioista. Omasta seksuaalisuudesta on vain useimmiten vaikea tehdä luontevaa aloitetta. Yleensä olen avoin ja puhelias, enkä varsinaisesti kaihda mitään puheenaiheita, mutta silti omasta aloitteesta avautuminen tuntuu keskustelukulttuurissamme vaikealta. Tästä huolimatta seksuaalisuuteni on vaikuttanut kehitykseeni, mielenkiintoihini ja valintoihini koko elämäni ajan ja pohdituttaa minua edelleen päivittäin. Jos minut haluaa todella tuntea, täytyy tästäkin asiasta tietää.

Blogin kirjoittaminen tuntuu sopivalta tavalta kertoa itsestäni; kenenkään ei ole pakko lukea tuotoksiani, mutta kaikki ovat tervetulleita tekemään niin. Huomaat ehkä paikoittain, että tämä ei ole minulle kovin helppoa. Taustalla onkin lähes elämäni mittainen häpeä ja epävarmuuden tunne, vaikka tiedostankin päässeeni helpommalla kuin moni muu.

Vapautta kunnioittavalle lukijalle tämä kaapista tulemisen Jaakobin paini voi näyttää hupsulta. Enhän minä tarvitse kenenkään lupaa omana itsenäni olemiseen. Oman sydämen purkamiseen tarkoitettu blogi ei tarvitse mitään erityistä oikeutusta.
Näin ajattelen itsekin, mutta sitten toisaalta taas pelkään. Pelkään tulevani leimatuksi. Pelkään, että sanoistani ja tekemisistäni tehdään virheellisiä tulkintoja ennakkoluulojen valossa. Pelkään, että tämä asia tai siitä julkisesti kirjoittaminen on läheisteni mielestä paheksuttavaa, ja että avoimuuttani yritetään jollain tapaa käyttää minua vastaan. Näistä riskeistä huolimatta uskon, että kirjoittaminen on sopiva keino edistää asiaani ja olen valmis hyväksymään sen seuraukset.

Nyt tämä tuskailu saa luvan riittää. Mennään asiaan ja aloitetaan perusteista.

Mikä on fetissi? Fetissi on henkilökohtaisesti koettu asia, esine, teko tai ele joka toimii seksuaalisena kiihokkeena[1]. Fetissien syntyä selittävä psykologinen teoria ei ole vakiintunut, mutta useita vaihtoehtoisia ja osittain päällekkäisiä selityksiä on tarjottu[2]. Nämä selitykset liittyvät mm. aikaisen lapsuuden alttiuteen ja assosiaatioihin[3,4], seksuaaliseen leimautumiseen[5,6] sekä klassiseen ehdollistumiseen ja poikkeamiin seksuaalisessa oppimisprosessissa[6,7].

Henkilö voi liittää fetissiinsä merkityksiä, jotka eivät liity siihen “sisäsyntyisesti”, vaan omien kokemuksien ja kulttuurillisten vivahteiden kautta. Esimerkiksi käytännön kannalta naisen nahkasaappaat ovat vain käyttöesine, jotka suojaavat ja lämmittävät jalkoja. Kaikilla vaatteilla ja esineillä on kuitenkin myös moninaisia symbolisia sekä esteettisiä merkityksiä ja niiden voidaan aina tulkita viestivän jotain. Nämä tulkinnat ovat loppuviimein subjektiivisia, mutta usein historian, sosiaalisten käytäntöjen ja viihdeteollisuuden ohjaamia. Itse herkistyin näille tulkinnoille jo varhain. Seuraavassa hieman omia kokemuksiani ja ajatuksiani.

Ihastuin hyvin nuorena julistekuvaan, jonka pohjalta tulkitsin saappaiden olevan naisellisuudessaan täysin ylivertainen vaate. Toistuvien (joskin valikoitujen) assosiaatioiden ja ärsykkeiden kautta tämä mielikuva vahvistui ajan myötä. Sukupuolen korostamisesta viehättyminen lienee hyvin tavallista, mutta saappaille antamani merkitys tässä asiassa on sattuman kautta poikkeavan suuri. Omasta seksuaalisuudestani tietoiseksi tulemisen myötä saappaisiin liittyvät haluni alkoivat lisääntyä ja monipuolistua. Pikkuhiljaa opin ymmärtämään myös pukeutumiseen kulttuurisesti liitettäviä merkityksiä ja aloin tarkkailemaan niitä. Havaintoni vallitsevista asenteista ja saappaiden merkityshistoriasta lisäsivät vettä myllyyn ja antoivat aihetta yhä suuremmalle kirjolle fantasioita. Tänä päivänä liitän saappaisiin mielikuvia käyttäjän itsevarmuudesta, oman vetovoiman tiedostamisesta, vahvuudesta ja vallasta.

En kuitenkaan halua tehdä oletuksia kanssaihmisistä heidän kenkävalintojensa perusteella. Tiedän, että harva saappaat syksyisenä arkiaamuna jalkaansa vetävä ihminen ajattelee itsestään tai kengistään mitään tämän tapaista (ainakaan näin voimakkaasti). Ensi reaktioni kauniit saappaat nähdessäni tapahtuukin tunnetasolla ja linkittyy paljon tätä pohdintaa primitiivisempään aivotoimintaan. Kaikki edellisessä kappaleessa kuvatut konkreettiset ajatukset ovat syntyneet pitkän ja hartaan itsetutkiskelun myötä. Ne perustuvat yritykseen ymmärtää muistojani fetissejä käsittelevän (epävarman) psykologisen tiedon pohjalta. Itse muistot ovat huomattavasti sumeampia ja tunnepitoisempia.

Todellisuudessa kaikki tapahtuu hyvin nopeasti. Saan ärsykkeen, huomioni terävöityy vaistomaisesti ja tunnen välitöntä kiihtymystä ja mielihyvää samalla kun uteliaisuuteni herää. Vaivaannuttavien tilanteiden välttämiseksi tämä reaktio kannattaakin useimmiten aktiivisesti peittää ja ohittaa. Sosiaalisen koodin tuntevana ihmisenä osaan sopeuttaa käytökseni tilanteeseen kuin tilanteeseen, mutta kuten jokainen ihastuksensa seurassa aikaa viettänyt tietää, voimakkaan viehätyksen vallassa tarvitaan lisäsuodattimia ja -energiaa tökerön käyttäytymisen ehkäisemiseen.

Ihailen niin matalia kantoja kuin korkeita korkoja. Upeat saappaat voivat olla rujot tai sirot. Pituutta voi olla säärestä aina korkealle reiteen. Ne voivat olla käytännölliset tai mahdottomat kävellä. Yksityiskohdilla tai ilman. Kuten hifistelyssä aina, tärkeintä on laatu.

Vaikka saappaat esineenä saavat mielessäni lähes mystisiä ominaisuuksia, saavuttavat ne todellisen potentiaalinsa vasta käyttäjänsä jaloissa. Kaikkein tärkeintä on, että käyttäjä kokee tyylin omakseen, kantaa itsensä ja sulautuu luonnollisesti yhteen saappaidensa kanssa. Ehkä hassua, mutta pinnallisesti puhuen ihminen on tällöin minusta kauneimmillaan.

Saappaat eivät ole ainoa fetissini ja tarkempi kuvaus halujeni kehityksestä olisi useamman oman tekstinsä mittainen aihe. Saappaat ovat kuitenkin ensimmäinen ja vahvin fetissini, joka on toiminut porttina suurelle kirjolle muita vahvoja ja lievempiä fetissejä. Fetisismi puolestaan on ajanut minut pohtimaan itseäni, toisia ihmisiä ja ympäröivää maailmaa jo hyvin pienestä pitäen. Toisaalta se ohjaa ajatuksiani, enkä voi päästä siitä irti kuin väkinäisesti hetkittäin. Toisaalta se on vaikuttanut mielikuvitukseni, esteettisyyteni, tunneälyni, empatiakykyni, sosiaalisten taitojeni, itsetuntemukseni, suvaitsevaisuuteni, avoimuuteni ja ennakkoluulottomuuteni kehitykseen mitä positiivisimmilla tavoilla. Saan kiittää fetissejä suuresta osasta hyviä piirteitäni.

Entä missä menee “tavallisen tykkäämisen” ja fetisismin raja? Valtavirrassa esimerkiksi tiukkoja farkkuja ja pitsisiä alusvaatteita pidetään yleisesti seksikkäinä. Fetisseistä aletaan tyypillisesti puhua vasta, kun seksikkäänä pidetty asia on riittävän harvinainen tai viehättyminen epätavallisen voimakasta. Halua koskettaa tiukoissa pöksyissä pullottavaa pakaran kumpua ei tarvitse selitellä sen suuremmin, mutta halua nuolla kaverin rannekelloa täytyy. Ymmärtääkseni kyse ei kuitenkaan ole eri ilmiöstä, vaan ainoastaan siitä, mitä olemme tottuneet pitämään normaalina.

Tavassa jolla sanaa “fetissi” yleensä käytetään on negatiivinen kaiku. Tämä on ymmärrettävää, sillä vasta vuonna 2011 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) päätti poistaa fetisismin tautiluokituksesta sadomasokismin ja transvestismin ohella Suomessa[8]. (Mainittakoon, että tautiluokituksessa fetisismi oli määritelty melko suppeasti “esinekohtaiseksi seksuaalihäiriöksi”.) Kansainvälisestä ICD-tautiluokituksesta fetisismi (kuten sadomasokismi ja transvestismikin) löytyy edelleen[9]. Ehkäpä siksi fetisseistä puhutaan yhä harvoin yleisesti hyväksyttyjen seksikkyysihanteiden yhteydessä.

Lihaksikkaasta vartalosta tai tisseistä viehättyvä ihminen ei todennäköisesti identifioidu fetisistiksi, mutta ensisijaisesti jaloista, käsistä tai vaikka sadeasuista viehättyvä todennäköisesti tiedostaa poikkeavuutensa ja on ehkä omaksunut fetissin käsitteen sanoittamaan halujaan. Fetisismillä ei kuitenkaan ole määritelmän mukaan mitään tekemistä halujen poikkeavuuden tai tavanomaisuuden kanssa[1]. Lieväkin kiihottuminen  vaatteista, asusteista, koruista, hiuksista, parrasta, statussymboleista, eleistä, toiminnasta, käytöksestä tai muista ruumiinosista kuin genitaaleista on fetisismiä, sillä pohjimmillaan ilmiössä on kyse seksuaalisen halumme kytkeytymisestä näille asioille antamiimme merkityksiin. Näin ajateltuna monilla ihmisillä onkin fetisistisiä fantasioita[2]. Onko kyseessä siis fetissi, vai tykkäätkö jostain asiasta muuten vaan? Jos toistuvasti viehätyt siitä seksuaalisesti, on perusteltua puhua fetissistä.

Haluan painottaa, että tämä ei ole mikään näennäisälykäs yritys normalisoida omia halujani ja argumentoida, että minäkin sovin valtavirran muotteihin. Ei. Sen sijaan yritän järkeillä, että puhumalla fetissesistä arkikielessämme oikein, voimme luoda keskusteluilmapiiriä joka tunnistaa erilaisten seksuaalisten halujen kirjon ja kohtelee niitä tasa-arvoisina. Lähellä valtavirtaa tai ei, jokaisen halut ovat yksilöllisiä ja jokaisella on niitä oikeus toteuttaa sikäli kuin se ei riko toisten ihmisten oikeuksia.

Seksuaaliset halut ovat usein aiheena tabu. Toisinaan hyvästä syystä, toisinaan ei. Tärkeyteensä nähden niistä puhutaan kuitenkin liian vähän. Ihmisen seksuaalisuus läpäisee hänen koko elämänsä. Siksi se on mitä parhain lähde ymmärtää omaa itseä ja yhteiskuntaa ruohonjuuritasolla. Seksuaalisuus on myös herkästi haavoittuva ja voi sisältää pahoja kipukohtia. Olisi valtava palvelus omalle hyvinvoinnillemme, jos uskaltautuisimme pohtimaan ja puhumaan seksuaalisuudestamme rohkeammin toistemme seurassa. Seksuaalisuudesta ja haluista voi nimittäin keskustella varsin neutraalisti ja asiallisesti. Ykstyiskohtaisuutta ja sävyjä voi säädellä tilanteen ja yleisön mukaan. Näin voimme jokainen rakentaa ihmissuhteisiimme lisää luottamusta, ymmärrystä ja hyväksyntää.

Väkisin vaikenemisesta seuraa pahimmillaan patoutumia, mielenterveysongelmia ja vahingollista häiriökäytöstä. Yhteiskuntamme on sitä sivistyneempi, mitä paremmin ymmärrämme itseämme, toisiamme ja luontoa. Ja pelkkä tietäminen ei riitä. Kulttuurinmuutos syntyy siitä, kun tietoa sovelletaan käytännössä. Ihmisyyteen liittyvistä ilmiöistä on siis kyettävä keskustelemaan avoimesti ja ennakkoluulottomasti.  Siitä tässä blogissakin on pohjimmiltaan kyse. Tavoitteenani on tehdä rohkeita ja hyvinvointia edistäviä avauksia niin yksilön kuin yhteiskunnan näkökulmasta, pientä huumoria ja monipuolista itseilmaisua unohtamatta.

“Nothing in life is to be feared, it is only to be understood. Now is the time to understand more, so that we may fear less.” – Marie Curie

balance
Tasapainoa etsimässä

Onko sinulla fetissejä? Kommentoi alle!
Vastaavasti kommentteihin voi jättää

  • omat tarinat
  • kaikki hyvät, pahat ja neutraailt huomiot tekstistä
  • aihetoiveet
  • omat näkemyksesi aiheesta
  • kysymykset.

Kun yrittää kirjoittaa yleispätevää tekstiä henkilökohtaisesti koskettavasta aiheesta, on äärimmäisen helppo sortua yleistämään omaa kokemustaan liiaksi. Huomautathan tarvittaessa. Haluan tietysti kehittyä myös ajattelijana ja kirjoittajana.

Lähteet:

  1. https://en.oxforddictionaries.com/definition/fetishism
  2. https://www.psychologytoday.com/conditions/fetishistic-disorder
  3. Freund, K., Seto, M. C., & Kuban, M. (1996). “Two types of fetishism”. Behaviour Research and Therapy34 (9): 687–694. doi:10.1016/0005-7967(96)00047-2.
  4. Raymond, M. J. (1956). “Case of fetishism treated by aversion therapy” (PDF). British Medical Journal2 (4997): 856. PMC 2035612Freely accessiblePMID 13364343.
  5.  Pfaus, J. G., Kippin, T. E., Coria-Avila, G. A., Gelez, H., Afonso, V. M., Ismail, N., & Parada, M. (2012). “Who, what, where, when (and maybe even why)? How the experience of sexual reward connects sexual desire, preference, and performance”. Archives of Sexual Behavior41 (1): 31–62. doi:10.1007/s10508-012-9935-5PMID 22402996.
  6.  Darcangelo, S. (2008). “Fetishism: Psychopathology and Theory”. In Laws, D. R.; O’Donohue, W. T. Sexual Deviance: Theory, Assessment, and Treatment, 2nd edition. The Guilford Press.
  7. Bancroft, John (2009). Human Sexuality and Its Problems. Elsevier Health Sciences. pp. 283–286.
  8. http://www.terveyskirjasto.fi/terveysportti/uutissorvi_uusi.uutissivu?p_uutis_id=14743&p_palsta_id=23
  9. http://apps.who.int/classifications/icd10/browse/2016/en#/F65.0

(Lähteet 3-7 jäljitetty wikipedia-artikkelista https://en.wikipedia.org/wiki/Sexual_fetishism ja luettu ilmaisen saatavuuden mukaan)