Tissiflashmob 2020 järjestettiin 1.8.2020 aktivistiryhmä Cult Cunthin toimesta. Tähän avoimeen tapahtumaan sai osallistua kuka vain missä vain vapauttamalla nänninsä, eli riisumalla itsensä yläosattomaksi, kello 15:00-15:30 välillä. Nännien vapautumista ja aiheesta käytävää keskustelua voi seurata sosiaalisesta mediasta mm. aihetunnisteilla #tissiflashmob, #tissiflashmob2020, #cvltcvnth ja #freethenipple.
Miksi tällaista tehdään ja miksi se on tärkeää?
Tissit ovat yksi yleisimmistä fetisseistä; ne on ladattu täyteen kulttuurisia ja sosiaalisia merkityksiä. Heteromiesten keskuudessa tisseistä pitäminen on oletusarvoista, tilaisuuksien arvokkuus ja pukukoodit säätelevät (sanattomasti), kuinka paljon tissiä kaula-aukosta saa näkyä, kauneusihanteet asettavat tiukat säännöt sille, miltä tissien kuuluu näyttää ja kun jossain vilahtaa paljas tissi, nousee aina mediakohu ja sitä seuraava julkinen keskustelu.
Siinä missä tisseistä pitäminen ja sen ääneen sanominen on helppo keino hankkia hyväksyntää äijäporukassa, naisten keskuudessa toisten naisten kehojen ja pukeutumisen avoin arvostelu on tyypillistä. Sillä miten henkilö omat tissinsä kantaa on suuri merkitys sen kannalta, miten ympäröivä maailma häneen suhtautuu. Tuntuu, että juuri kukaan ei osaa olla neutraali tissien suhteen.
Ydinongelma on tämä: kaikkia näitä hiljaisia oletuksia ja kollektiivista käyttäytymistä ohjaa käsitys tisseistä ensisijaisesti heteromiehen seksuaalisen himon kohteena. Tämä ajatus on kulttuurinen ja rationaalisesti tarkasteltuna nurinkurinen. Jos riisumme tissit kaikista kulttuurisista taakoistaan, voidaan niistä tehdä lähinnä seuraavanlaisia havaintoja
- nisäkkäänä ihminen imettää jälkeläisiään ja siksi lajimme biologisilla naisyksilöillä on sen mukainen keho
- tissit ovat biologiselle naiskeholle ominainen asia mm. sukuelimien, lantionrakenteen ja hormonitoimnnan ohella.
Primitiivisestä lisääntymisvietistä juurensa juontava seksuaalisuus saa ihmisen aivoissa monia muotoja. Yksi tyypillisimmistä seksuaalisuuden ilmentymistä on, että monet meistä viehättyvät vastakkaiselle sukupuolelle ominaisista kehon piirteistä. Siten monet heteromiehet viehättyvät naisten tisseistä aivan kuten monet heteronaiset viehättyvät miehen rintakehästä ja hartioista.
Evolutiivisesti tissien ensisijainen merkitys on siis valmius imettämiseen ja vaikka toissijaisesti tisseistä viehättyminen on luonnollista ja hyväksyttävää, on se vain yksi viehättymisen aihe lukuisten muiden joukossa.
Esimerkiksi myös huulet ovat erogeeninen ja yleisesti viehättäväksi tunnistettu ruumiinosa. Punattuja pusuhuuliaan hyväilevä nainen on tyypillistä eroottista kuvastoa ja suuteleminen on valtaväestön mielestä kivaa seksuaalista toimintaa. Emme kuitenkaan erotisoi huulia kaikissa asiayhtyeksissä, kuten syödessä, puhuessa tai jalkapallotuomarin puhaltaessa pilliin. Miksi sitten ajattelisimme, että vauvaa ruokkiva naisnänni olisi yhtään sen enempää eroottinen asia?
Tasa-arvo toteutuu oikeudessa omaan kehoon
Kaikkein tärkeintä on ymmärtää, että tissit ovat henkilön omat ja niiden merkitys on hänen itsensä määriteltävissä. Hän on viehkeä, kun hän haluaa olla viehkeä, muulloin hän on jotain muuta – tissit esillä tai piilossa. Toisin kun kulttuuriset olettamat antavat ymmärtää, tissien esillä olo ei todellisuudessa ole mikään absoluuttinen indikaattori henkilön halusta saada seksuaalista tai muutakaan huomiota.
Toki kuka tahansa saa viehättyä kenestä tahansa, mutta kuten hyviin tapoihin kuuluu, kiinnostuksen molemminpuolisuutta on syytä testata hienovaraisesti. Tissien esillä olo ei ole kutsu avoimeen kommentointiin tai muuhun tilanvaltaamiseen.
Kukaan meistä ei voi vaikuttaa siihen, millaiseen kehoon synnymme. Siksi oikeasti tasa-arvoisessa maailmassa ei voi olla eri sääntöjä erilaisille kehoille.
Se että tänä päivänä tissejä ja niihin liittyviä pukeutumissääntöjä yrittävät hallita miehet, toiset naiset, lainsäätäjät, tai kukaan muu on kaikki yhtä lailla ongelmallista, sillä se rajoittaa tissillisen henkilön oikeuksia omaan kehoonsa.
Tasa-arvon toteutumiseksi meidän on opittava näkemään tissit kuten ne oikeasti ovat; luonnollinen kehon osa muiden joukossa. Niiden omistajan tulisi olla vapaa tekemään niiden suhteen mitä haluaa. Niistä erityisesti viehättyvän tulisi muistaa, että ne eivät ole olemassa häntä itseään varten. Niiden esillä olosta mielensä pahoittavan tulisi keskittyä toisten ihmisten sijasta itseensä.
Ota vastuu tissifetissistäsi
Minulla itselläni on saapasfetissi. Lapsuudesta asti fetissini kanssa varttuneena julkinen tissikeskustelu ja siinä esitettyjen argumenttien vajavaisuus näyttäytyvät minulle ilmeisinä. Samalla kun olen poikkeuksellisen mieltymykseni vuoksi epäillyt kelpoisuuttani ja mielenterveyttäni, olen nähnyt kuinka kulttuurimme ja varsinkin media ovat varhaisteini-iästäni asti toitottaneet, että tisseistä ei ole vain “OK” tykätä, niistä suorastaan pitää tykätä.
Kokemukseni joukkoon kuulumattomuudesta sekä hyväksynnän kaipuu ovat ajaneet minut reflektoimaan, tunnistamaan ja sanoittaamaan halujani uudelleen ja uudelleen. Prosessi oli aikoinaan pitkä ja tuskallinen, mutta sen myötä tulin sujuiksi itseni ja seksuaalisuuteni kanssa. Olen oppinut omistamaan seksuaalisuuteni ja ottamaan vastuun tekemisistäni. Tilanne näyttää olevan toinen niillä, joiden tissifetissi on median, kulttuurin ja yhteiskunnan paapoma.
Havainnollistan tätä muutamalla esimerkillä:
- Jos näen mielestäni viehkeän naisoletetun kauniissa saappaissa, voin ihastua näkyyn, mutta en oleta että hänen saappaansa ovat minulle kohdistettu flirttaileva signaali.
- En ajattele, että yhteiskunnan tulisi säännellä sitä missä, milloin ja minkälaisia saappaita naisten tulisi käyttää.
Niinpä. Pelkkä ajatuskin kuulostaa sekopäiseltä. Vastaavasti kenenkään tissifetissin ei tulisi saada vastaavia mittakaavoja.
Kritiikkiä ei kuitenkaan tule kohdistaa pelkästään yksilöihin, sillä tissifetissiin liittyy eräänlainen muna-kana-ongelma: se on yksilöllisesti yleinen, mutta toisaalta ympäristömme lietsoo sitä. Fetisismin harjoittaminen ei nimittäin ole pelkkää fetissin petipuuhiin mukaan ottamista. Siihen voi yhtä lailla kuulua fetissille annetut erityiset merkitykset ja sen ympärille rakennetut säännöt, jotka saavat kaiken huomion, toiminnan ja olemisen pyörimään fetissiteeman ympärillä.
Heteromiehen haluista lähtöisin olevat tissejä koskevat yhteiskunnalliset erityissäännöt ovat fetisismiä; ne luovat odotuksia ja merkityksiä sinne missä niitä ei muuten olisi. Kuin suuri jännitteitä luova esileikki, jossa me kaikki olemme mukana – halusimme tai emme.
Vaalimme yhdessä myyttiä hallitsemattoman voimakkaasta miehisestä seksuaalisuudesta, joka paljaan tissin nähdessään räjähtää ilmoille, eikä mies voi mitenkään olla vastuussa toiminnastaan sen ottaessa vallan hänestä. Joopa joo, eivätköhän tissifanit voi kasvaa aikuisiksi siinä missä me muutkin.
Tissiflashmob normalisoi tervettä tissikuvaa
Tissien yliseksualisointiin liittyy siis paljon tasoja ja ongelma on syvällä kulttuurissamme. Siihen myötävaikuttaa kaikki tissien seksuaalista merkitystä korostava sääntely. Siksi ainoa ongelmaan pureutuva vastalääke on tissien näkyvyyden normalisointi muissakin kuin seksuaalisissa asiayhteyksissä. Tuumasta toimeen ryhtyneet Cult Cunth ja Tissiflashmob ovat erittäin tervehenkisiä ja tervetulleita muutoksen voimia, jotka voivat parantaa kieroutuneen kaksinaismoralistisen kulttuurimme.
Valtavirta-asenteet eivät ole mitään luonnonlakeja, vaan alati muuttuvia asioita, joita jokainen sukupolvi muokkaa vuorollaan. Yhteiskunnassa vallitseva tissikuva on seksikeskeinen ja siten epätasapainoinen. On vain oikein muuttaa se tervehenkiseksi ja kiihkoilemattomaksi tissiarvostukseksi.
Knockin' Boots 