Olen saapasfetisisti. Kas siinä. Nyt se on julkista tietoa.

Mitä sitten?

“No ei yhtään mitään. Siinähän olet.” Kuuluu tolkullinen vastaus pääni sisällä ylipaisuneen paineen purkautumiseen.

Miksi moinen kiinnostaisi ketään? Enhän minä ole maailman napa. Jos arviointikykyni on jossain pettänyt, niin tässä. Koko elämäni ajan hautomani salaisuus on kasvanut merkitykseltään pääni sisällä naurettaviin mittakaavoihin. Todennäköisesti tämä tieto ei hetkauta ketään.

Keskustelu sisäisen Dennis Nedryni (kuvassa) kanssa auttaa onneksi palaamaan maan pinnalle.

Miksi tästä sitten täytyy puhua? Lyhyesti sanottuna siksi, että haluan yleensäkin puhua itselleni tärkeistä asioista. Omasta seksuaalisuudesta on vain useimmiten vaikea tehdä luontevaa aloitetta. Yleensä olen avoin ja puhelias, enkä varsinaisesti kaihda mitään puheenaiheita, mutta silti omasta aloitteesta avautuminen tuntuu keskustelukulttuurissamme vaikealta. Tästä huolimatta seksuaalisuuteni on vaikuttanut kehitykseeni, mielenkiintoihini ja valintoihini koko elämäni ajan ja pohdituttaa minua edelleen päivittäin. Jos minut haluaa todella tuntea, täytyy tästäkin asiasta tietää.

Blogin kirjoittaminen tuntuu sopivalta tavalta kertoa itsestäni; kenenkään ei ole pakko lukea tuotoksiani, mutta kaikki ovat tervetulleita tekemään niin. Huomaat ehkä paikoittain, että tämä ei ole minulle kovin helppoa. Taustalla onkin lähes elämäni mittainen häpeä ja epävarmuuden tunne, vaikka tiedostankin päässeeni helpommalla kuin moni muu.

Vapautta kunnioittavalle lukijalle tämä kaapista tulemisen Jaakobin paini voi näyttää hupsulta. Enhän minä tarvitse kenenkään lupaa omana itsenäni olemiseen. Oman sydämen purkamiseen tarkoitettu blogi ei tarvitse mitään erityistä oikeutusta.
Näin ajattelen itsekin, mutta sitten toisaalta taas pelkään. Pelkään tulevani leimatuksi. Pelkään, että sanoistani ja tekemisistäni tehdään virheellisiä tulkintoja ennakkoluulojen valossa. Pelkään, että tämä asia tai siitä julkisesti kirjoittaminen on läheisteni mielestä paheksuttavaa, ja että avoimuuttani yritetään jollain tapaa käyttää minua vastaan. Näistä riskeistä huolimatta uskon, että kirjoittaminen on sopiva keino edistää asiaani ja olen valmis hyväksymään sen seuraukset.

Nyt tämä tuskailu saa luvan riittää. Mennään asiaan ja aloitetaan perusteista.

Mikä on fetissi? Fetissi on henkilökohtaisesti koettu asia, esine, teko tai ele joka toimii seksuaalisena kiihokkeena[1]. Fetissien syntyä selittävä psykologinen teoria ei ole vakiintunut, mutta useita vaihtoehtoisia ja osittain päällekkäisiä selityksiä on tarjottu[2]. Nämä selitykset liittyvät mm. aikaisen lapsuuden alttiuteen ja assosiaatioihin[3,4], seksuaaliseen leimautumiseen[5,6] sekä klassiseen ehdollistumiseen ja poikkeamiin seksuaalisessa oppimisprosessissa[6,7].

Henkilö voi liittää fetissiinsä merkityksiä, jotka eivät liity siihen “sisäsyntyisesti”, vaan omien kokemuksien ja kulttuurillisten vivahteiden kautta. Esimerkiksi käytännön kannalta naisen nahkasaappaat ovat vain käyttöesine, jotka suojaavat ja lämmittävät jalkoja. Kaikilla vaatteilla ja esineillä on kuitenkin myös moninaisia symbolisia sekä esteettisiä merkityksiä ja niiden voidaan aina tulkita viestivän jotain. Nämä tulkinnat ovat loppuviimein subjektiivisia, mutta usein historian, sosiaalisten käytäntöjen ja viihdeteollisuuden ohjaamia. Itse herkistyin näille tulkinnoille jo varhain. Seuraavassa hieman omia kokemuksiani ja ajatuksiani.

Ihastuin hyvin nuorena julistekuvaan, jonka pohjalta tulkitsin saappaiden olevan naisellisuudessaan täysin ylivertainen vaate. Toistuvien (joskin valikoitujen) assosiaatioiden ja ärsykkeiden kautta tämä mielikuva vahvistui ajan myötä. Sukupuolen korostamisesta viehättyminen lienee hyvin tavallista, mutta saappaille antamani merkitys tässä asiassa on sattuman kautta poikkeavan suuri. Omasta seksuaalisuudestani tietoiseksi tulemisen myötä saappaisiin liittyvät haluni alkoivat lisääntyä ja monipuolistua. Pikkuhiljaa opin ymmärtämään myös pukeutumiseen kulttuurisesti liitettäviä merkityksiä ja aloin tarkkailemaan niitä. Havaintoni vallitsevista asenteista ja saappaiden merkityshistoriasta lisäsivät vettä myllyyn ja antoivat aihetta yhä suuremmalle kirjolle fantasioita. Tänä päivänä liitän saappaisiin mielikuvia käyttäjän itsevarmuudesta, oman vetovoiman tiedostamisesta, vahvuudesta ja vallasta.

En kuitenkaan halua tehdä oletuksia kanssaihmisistä heidän kenkävalintojensa perusteella. Tiedän, että harva saappaat syksyisenä arkiaamuna jalkaansa vetävä ihminen ajattelee itsestään tai kengistään mitään tämän tapaista (ainakaan näin voimakkaasti). Ensi reaktioni kauniit saappaat nähdessäni tapahtuukin tunnetasolla ja linkittyy paljon tätä pohdintaa primitiivisempään aivotoimintaan. Kaikki edellisessä kappaleessa kuvatut konkreettiset ajatukset ovat syntyneet pitkän ja hartaan itsetutkiskelun myötä. Ne perustuvat yritykseen ymmärtää muistojani fetissejä käsittelevän (epävarman) psykologisen tiedon pohjalta. Itse muistot ovat huomattavasti sumeampia ja tunnepitoisempia.

Todellisuudessa kaikki tapahtuu hyvin nopeasti. Saan ärsykkeen, huomioni terävöityy vaistomaisesti ja tunnen välitöntä kiihtymystä ja mielihyvää samalla kun uteliaisuuteni herää. Vaivaannuttavien tilanteiden välttämiseksi tämä reaktio kannattaakin useimmiten aktiivisesti peittää ja ohittaa. Sosiaalisen koodin tuntevana ihmisenä osaan sopeuttaa käytökseni tilanteeseen kuin tilanteeseen, mutta kuten jokainen ihastuksensa seurassa aikaa viettänyt tietää, voimakkaan viehätyksen vallassa tarvitaan lisäsuodattimia ja -energiaa tökerön käyttäytymisen ehkäisemiseen.

Ihailen niin matalia kantoja kuin korkeita korkoja. Upeat saappaat voivat olla rujot tai sirot. Pituutta voi olla säärestä aina korkealle reiteen. Ne voivat olla käytännölliset tai mahdottomat kävellä. Yksityiskohdilla tai ilman. Kuten hifistelyssä aina, tärkeintä on laatu.

Vaikka saappaat esineenä saavat mielessäni lähes mystisiä ominaisuuksia, saavuttavat ne todellisen potentiaalinsa vasta käyttäjänsä jaloissa. Kaikkein tärkeintä on, että käyttäjä kokee tyylin omakseen, kantaa itsensä ja sulautuu luonnollisesti yhteen saappaidensa kanssa. Ehkä hassua, mutta pinnallisesti puhuen ihminen on tällöin minusta kauneimmillaan.

Saappaat eivät ole ainoa fetissini ja tarkempi kuvaus halujeni kehityksestä olisi useamman oman tekstinsä mittainen aihe. Saappaat ovat kuitenkin ensimmäinen ja vahvin fetissini, joka on toiminut porttina suurelle kirjolle muita vahvoja ja lievempiä fetissejä. Fetisismi puolestaan on ajanut minut pohtimaan itseäni, toisia ihmisiä ja ympäröivää maailmaa jo hyvin pienestä pitäen. Toisaalta se ohjaa ajatuksiani, enkä voi päästä siitä irti kuin väkinäisesti hetkittäin. Toisaalta se on vaikuttanut mielikuvitukseni, esteettisyyteni, tunneälyni, empatiakykyni, sosiaalisten taitojeni, itsetuntemukseni, suvaitsevaisuuteni, avoimuuteni ja ennakkoluulottomuuteni kehitykseen mitä positiivisimmilla tavoilla. Saan kiittää fetissejä suuresta osasta hyviä piirteitäni.

Entä missä menee “tavallisen tykkäämisen” ja fetisismin raja? Valtavirrassa esimerkiksi tiukkoja farkkuja ja pitsisiä alusvaatteita pidetään yleisesti seksikkäinä. Fetisseistä aletaan tyypillisesti puhua vasta, kun seksikkäänä pidetty asia on riittävän harvinainen tai viehättyminen epätavallisen voimakasta. Halua koskettaa tiukoissa pöksyissä pullottavaa pakaran kumpua ei tarvitse selitellä sen suuremmin, mutta halua nuolla kaverin rannekelloa täytyy. Ymmärtääkseni kyse ei kuitenkaan ole eri ilmiöstä, vaan ainoastaan siitä, mitä olemme tottuneet pitämään normaalina.

Tavassa jolla sanaa “fetissi” yleensä käytetään on negatiivinen kaiku. Tämä on ymmärrettävää, sillä vasta vuonna 2011 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) päätti poistaa fetisismin tautiluokituksesta sadomasokismin ja transvestismin ohella Suomessa[8]. (Mainittakoon, että tautiluokituksessa fetisismi oli määritelty melko suppeasti “esinekohtaiseksi seksuaalihäiriöksi”.) Kansainvälisestä ICD-tautiluokituksesta fetisismi (kuten sadomasokismi ja transvestismikin) löytyy edelleen[9]. Ehkäpä siksi fetisseistä puhutaan yhä harvoin yleisesti hyväksyttyjen seksikkyysihanteiden yhteydessä.

Lihaksikkaasta vartalosta tai tisseistä viehättyvä ihminen ei todennäköisesti identifioidu fetisistiksi, mutta ensisijaisesti jaloista, käsistä tai vaikka sadeasuista viehättyvä todennäköisesti tiedostaa poikkeavuutensa ja on ehkä omaksunut fetissin käsitteen sanoittamaan halujaan. Fetisismillä ei kuitenkaan ole määritelmän mukaan mitään tekemistä halujen poikkeavuuden tai tavanomaisuuden kanssa[1]. Lieväkin kiihottuminen  vaatteista, asusteista, koruista, hiuksista, parrasta, statussymboleista, eleistä, toiminnasta, käytöksestä tai muista ruumiinosista kuin genitaaleista on fetisismiä, sillä pohjimmillaan ilmiössä on kyse seksuaalisen halumme kytkeytymisestä näille asioille antamiimme merkityksiin. Näin ajateltuna monilla ihmisillä onkin fetisistisiä fantasioita[2]. Onko kyseessä siis fetissi, vai tykkäätkö jostain asiasta muuten vaan? Jos toistuvasti viehätyt siitä seksuaalisesti, on perusteltua puhua fetissistä.

Haluan painottaa, että tämä ei ole mikään näennäisälykäs yritys normalisoida omia halujani ja argumentoida, että minäkin sovin valtavirran muotteihin. Ei. Sen sijaan yritän järkeillä, että puhumalla fetissesistä arkikielessämme oikein, voimme luoda keskusteluilmapiiriä joka tunnistaa erilaisten seksuaalisten halujen kirjon ja kohtelee niitä tasa-arvoisina. Lähellä valtavirtaa tai ei, jokaisen halut ovat yksilöllisiä ja jokaisella on niitä oikeus toteuttaa sikäli kuin se ei riko toisten ihmisten oikeuksia.

Seksuaaliset halut ovat usein aiheena tabu. Toisinaan hyvästä syystä, toisinaan ei. Tärkeyteensä nähden niistä puhutaan kuitenkin liian vähän. Ihmisen seksuaalisuus läpäisee hänen koko elämänsä. Siksi se on mitä parhain lähde ymmärtää omaa itseä ja yhteiskuntaa ruohonjuuritasolla. Seksuaalisuus on myös herkästi haavoittuva ja voi sisältää pahoja kipukohtia. Olisi valtava palvelus omalle hyvinvoinnillemme, jos uskaltautuisimme pohtimaan ja puhumaan seksuaalisuudestamme rohkeammin toistemme seurassa. Seksuaalisuudesta ja haluista voi nimittäin keskustella varsin neutraalisti ja asiallisesti. Ykstyiskohtaisuutta ja sävyjä voi säädellä tilanteen ja yleisön mukaan. Näin voimme jokainen rakentaa ihmissuhteisiimme lisää luottamusta, ymmärrystä ja hyväksyntää.

Väkisin vaikenemisesta seuraa pahimmillaan patoutumia, mielenterveysongelmia ja vahingollista häiriökäytöstä. Yhteiskuntamme on sitä sivistyneempi, mitä paremmin ymmärrämme itseämme, toisiamme ja luontoa. Ja pelkkä tietäminen ei riitä. Kulttuurinmuutos syntyy siitä, kun tietoa sovelletaan käytännössä. Ihmisyyteen liittyvistä ilmiöistä on siis kyettävä keskustelemaan avoimesti ja ennakkoluulottomasti.  Siitä tässä blogissakin on pohjimmiltaan kyse. Tavoitteenani on tehdä rohkeita ja hyvinvointia edistäviä avauksia niin yksilön kuin yhteiskunnan näkökulmasta, pientä huumoria ja monipuolista itseilmaisua unohtamatta.

“Nothing in life is to be feared, it is only to be understood. Now is the time to understand more, so that we may fear less.” – Marie Curie

Onko sinulla fetissejä? Kommentoi alle!
Vastaavasti kommentteihin voi jättää

• omat tarinat
• kaikki hyvät, pahat ja neutraailt huomiot tekstistä
• aihetoiveet
• omat näkemyksesi aiheesta
• kysymykset.

Kun yrittää kirjoittaa yleispätevää tekstiä henkilökohtaisesti koskettavasta aiheesta, on äärimmäisen helppo sortua yleistämään omaa kokemustaan liiaksi. Huomautathan tarvittaessa. Haluan tietysti kehittyä myös ajattelijana ja kirjoittajana.

Lähteet:

1. https://en.oxforddictionaries.com/definition/fetishism
2. https://www.psychologytoday.com/conditions/fetishistic-disorder
3. Freund, K., Seto, M. C., & Kuban, M. (1996). “Two types of fetishism”. Behaviour Research and Therapy. 34 (9): 687–694. doi:10.1016/0005-7967(96)00047-2.
4. Raymond, M. J. (1956). “Case of fetishism treated by aversion therapy” (PDF). British Medical Journal. 2 (4997): 856. PMC 2035612 . PMID 13364343.
5.  Pfaus, J. G., Kippin, T. E., Coria-Avila, G. A., Gelez, H., Afonso, V. M., Ismail, N., & Parada, M. (2012). “Who, what, where, when (and maybe even why)? How the experience of sexual reward connects sexual desire, preference, and performance”. Archives of Sexual Behavior. 41 (1): 31–62. doi:10.1007/s10508-012-9935-5. PMID 22402996.
6.  Darcangelo, S. (2008). “Fetishism: Psychopathology and Theory”. In Laws, D. R.; O’Donohue, W. T. Sexual Deviance: Theory, Assessment, and Treatment, 2nd edition. The Guilford Press.
7. Bancroft, John (2009). Human Sexuality and Its Problems. Elsevier Health Sciences. pp. 283–286.
8. http://www.terveyskirjasto.fi/terveysportti/uutissorvi_uusi.uutissivu?p_uutis_id=14743&p_palsta_id=23
9. http://apps.who.int/classifications/icd10/browse/2016/en#/F65.0

(Lähteet 3-7 jäljitetty wikipedia-artikkelista https://en.wikipedia.org/wiki/Sexual_fetishism ja luettu ilmaisen saatavuuden mukaan)