Lyttäyksestä toipumista

Julkaisin tämän sivuston ja kolme ensimmäistä tekstiäni huhtikuussa 2018. En ole saanut sen jälkeen yhtään uutta tekstiä aikaiseksi. Onhan minulla lukuisia luonnoksia eri aiheista, mutta niissä ei ole toistaiseksi mitään julkaisemisen arvoista.

Olen syyttänyt tästä luovuuden puutteesta lähinnä kaikkea muuta meneillään olevaa. Työni on hektistä, itselle asettamani tavoitteet liikunnan saralla vaativat omistautumista, ostin sähkörummut ja haluan harjoitella soittamista, vaimon kanssa vietetty aika on kaikkea tätäkin tärkeämpää.

Vaikka kaikki yllämainittu on totta, olisi minulla silti ainakin 2-4 tuntia aikaa kirjoittaa joka viikko. Mutta enpä ole kirjoitellut. Sen sijaan olen painiskellut motivaatio-ongelmien kanssa ja joutunut pyristelemään merkittävien ajatusten muodostamiseksi, vaikka kaikki valitsemani aiheet ovat minulle erittäin tärkeitä.

Mistä tämä sitten johtuu? Tämän bloginhan piti olla vapauttava ja voimaannuttava kirjoittamiskokemus. Minulla kesti hetki tajuta, että viime aikoina kokemani vaikeudet olivat nimenomaan seurausta julkitulon jälkeen kokemastani fiilisten lyttäyksestä. Suurempia yksityiskohtia paljastamatta muutamat ihmiset, joiden mielipiteitä ja hyväksyntää olin tottunut pitämään korkeassa arvossa, eivät olleet mielissään päätöksestäni kirjoittaa seksuaalisuudestani ja fetisseistäni julkisesti.

He yrittivät lannistaa minua vetoamalla lukuisiin eri syihin, jotka tuntuivat vaihtuvan sitä mukaa, kun kumosin heidän argumenttejaan vedoten omiin pohdintoihini ja tarpeisiini. Lienee selvää, että tuollainen argumentointi alkaa ennen pitkään tuntua vain listalta tekosyitä, joita keksitään ennalta valitun mielipiteen puolustamiseksi ilman minkäänlaista aikomusta harkita itse mielipidettä uudelleen.

Ymmärrän kyllä, että ensimmäinen kerta kasvokkain tämän asian kanssa tuntuu varmaan vaikealta. Todennäköisesti tyrmäsin totaalisesti minulle asetetut odotukset ja olettamukset ja tein sen tavalla, jota nämä ihmiset eivät kykene arvostamaan.

Tästä huolimatta näiltä ihmisiltä on ylimielistä odottaa, että noudattaisin heidän neuvojaan. Jos he eivät kykene itse käsittämään, miksi tämä radikaali avoimuus on minulle tärkeää eivätkä edes kuuntele, kun yritän selittää, niin he eivät todellakaan ole asemassa, josta käsin minua voisi neuvoa. Pikemminkin nuo “neuvot” tuntuvat minua päin heitetyiltä ennakkoluuloisilta mielipiteiltä. Mikä pahempaa vielä, sivuuttaessaan tarjoamani kontekstin, he päätyvät säälimään tunteitani ja tulkitsemaan tekojani vastuuttomina ja epätoivoisina avunhuutoina.

Ring ring! Pyllynne soittaa. Se pyysi vetämään pään ulos. Tämä viesti menee teille kaikille, jotka holhoatte toisia ihmisiä heidän päätöksistään. Se ei ole teidän asianne. Uskotteko – ihan tosissanne – että te tiedätte paremmin kuin asianomainen henkilö? Siis se henkilö, joka on pyöritellyt päätöksen taustoja päässään koko elämänsä ajan ja punninnut kaikki mahdolliset julkitulemisen seuraukset. Henkilö, joka keräsi kaikki voimansa ja rohkeutensa tehdäkseen elämänmuutoksen, jonka myötä hän lopulta voi tuntea itsensä eheäksi. Jos uskotte, niin menkää huoneeseenne miettimään älkääkä tulko ulos ennen kuin olette oppineet hieman kunnioitusta ja nöyryyttä kanssaihmisiänne kohtaan.

Ehkäpä tämä riittää. En halua velloa suuttumuksessa, mutta en myöskään voi olla provosoitumatta, kun joku yrittää vaientaa minut heti ensimmäistä kertaa ääneen päästyäni.

Tämä blogi jatkaa loistokkaalla tiellään ja sinä voit joko hyväksyä sen tai lähteä menemään, koska vastaan taistelelminen on hyödytöntä. Onhan tämä kulunut juonikuvio, mutta kaapista ulos tuleminen ja siihen liittyvän vastustuksen kokeminen herättää minussa valtavan tarpeen pullikoida ja kantaa ylpeästi näitä asioita joista minun käskettiin vaieta.

Siispä tehtäköön selväksi, että rakastan saappaita, käsineitä, nahka-asuja, lateksia, PVC:tä, meikkejä, pitkiä kynsiä ja pitkälti kaikkea mitä tämä sairas kulttuurimme tuputtaa meille naisellisena. Rakastan vastaavasti lihaksia, miehekkyyttä ja voimaa. Voisin perustellusti väittää, että minulla fetissi binääriseen dynamiikkaan (kuten monella muullakin, vaikka siitä harvoin puhutaan tähän tapaan)! Ratsastusasut ovat upeita. Oikeastaan mikä tahansa fetisöitävä asia, mitä henkilö kantaa itsetietoisesti ja karismaattisesti on seksikäs. BDSM, nöyryyttäminen ja kiusoittelu ovat upeita vuorovaikutuksen muotoja. Jos jonkin esineen voi tunkea suuhun, on se mahdollisesti kiinnostava.

Niin paljon fetissejä, niin vähän aikaa. Ehkä kuitekin kerkeän käsittelemään niistä useimmat ennen kuin kuolen, Internet kaatuu tai joku muu katastrofi estää minua kirjoittamasta.

Olen optimistinen, että tällainen höyryjen päästely kasvattaa tuottavuutta. Kuukausia kestäneen epäilyn ja itsesensuurin aikana en kyennyt tuottamaan yhtä ainoaa johdonmukaista kappaletta. Tämän tekstin kirjoitin tunnissa, junassa, käyttämättä juuri lainkaan askelpalautinta.

herutus2
Ai niin! Rakastan myös itseäni. Et hyväksy vai? Tuu päälle vaan.

8 Comments

  1. Kurja kuulla, että avoimmuutesi on herättänyt moista vastustusta, mutta oon iloinen, ettet ole antanut sen lopettaa kirjoittamistasi. Odotan innolla tulevia postauksiasi! Toivottavasti myös nämä mielensäpahoittajat pääsisivät ahdistuksestaan vähitellen yli ja kestäisivät sen, että ihmisillä on hyvin erilaisia tapoja toteuttaa seksuaalisuuttaan ja ylipäätään persoonallisuuttaan – ja että se on täysin ok! Live and let live.

    Toisaalta, eikö ole hienoa tietää, että sun blogi haastaa pohtimaan arvoja ja ennakkoluuloja ja herättelee miettimään, miksi toisen tapa olla, elää ja nauttia koetaan jollain tapaa sopimattomana. Uudet asiat saattaa olla toisille pelottavia. Kohtaamasi reaktiot kertovat mielestäni siitä, että fetisseistä ja kinkymaailmasta on tarvetta puhua, jotta pelot ja väärinkäsitykset saadaan kaivettua päivänvaloon ja selvitettyä juurta jaksaen. Ihmisiähän tässä kaikki vaan ollaan.

    Oot mahtava ja super ja tykkään ihan älyttömän paljon tavastasi avata fetisistin maailmaa omakohtaisten kokemustesi kautta. Opin sulta paljon, ja niin oppii tosi moni muukin! Pysy rohkeana ja jatka kirjoittamista. Korostetaan sitä, mitä ei voida piilottaa ❤

    Like

    1. Tehdessäni päätöksen tulla julki, minulla ei ollut tarkoitusta uhota, provosoida tai polttaa siltoja. Tämäkin teksti oli vain omien patoutumieni purkamista, ei kenellekään ihmiselle suunnattu haistattelu.

      Live and let live on se tervein filosofia, mutta vallitsevassa tilassa etuoikeutettujen suusta monesti kuulee, että pelkkä LGBTQ-asioiden tai seksipositiivisuuden esillä olo on heidän henk.koht. tilaansa tunkeutumista. Väite on absurdi, koska se sisältää oletuksen “kaikki media on olemassa minua varten”. Lisäksi se osoittaa kyvyttömyyttä tarkastella mediasisältöjä seksuaalivähemmistöjen näkökulmasta.

      Asiasta yli kasvamisen velvollisuus on eittämättä niillä, jotka eivät ole joutuneet näitä asioita ennen pohtimaan. Olen kuitenkin niin tuloskeskeinen ajattelija, että haluan edistää sosiaalista asiaani mahdollisimman tehokkaasti, en pelkkien periaatteiden nojalla. Vaikka reiluuden nimissä voisi vaatia kaikkia ihmisiä nielemään vähemmistöjen agendoja, se aiheuttaa usein entistä enemmän vastustusta. Viestin läpimenemisen kannalta on tehokkaampaa pyrkiä rakentavuuteen, vaikka se tarkoittaisi hetkellistä tinkimistä omasta tunnustutetuksi tulemisesta. Siksi en edelleenkään halua hieroa omaa asiaa kenenkään naamaan ja siksi en tuuttaa blogiani henkilökohtaisten some-tilieni kautta, vaan olen perustanut sille omat sivut. Seuratkoon, ken tykkää.

      On kuitenkin rehellisesti tosi mälsää, kun oma asiallinen ja rakentava aloite itselle arasta asiasta tulee lytätyksi. Siksi tämä purkautuminen.

      Olet oikeassa, että tämä on juuri sitä keskustelua jota halusin herättää. Tiedostin myös jo ennalta, että varmaan se tulee olemaan henkisesti rankkaa. Teen tässä juuri sitä työtä mihin tällä blogilla pyrinkin.

      Valtavat kiitokset kannustuksista, positiivisista huomioista ja kehuista! Pyrin sisäistämään kaiken sanomasi.

      Like

  2. Hieno teksti, itsekin bissenä voin samaistua siihen ärsytykseen aina kun joutuu selittelemään itseään. Siihen väsyy lopulta, mutta ei hätää. He jotka haluavat pysyä rinnallasi, tekevät niin. Avautumisesi puolesta saat myös varmasti uusia ystäviä.
    Jos jollakulla on ongelma tämän kanssa, fuck them. Ei anneta yhteiskunnan sanella mitä me saisimme olla, tai kenen kanssa. Lisää tekstiä vaan kehiin :-*
    Rakkain terkuin Colestramus ja Rusty.

    Like

    1. Minulla itselläni on vaikeuksia hyväksyä, että arvostamani ihmiset olisivat oikeasti noin kapeakatseisia. Se sekä menettämisen pelko ajavat sitten pullikoimaan tuota erilleen ajautumista vastaan. Tiedostin kuitenkin alusta asti, että julkituleminen voi johtaa tällaiseen ja pidän pääni, etten anna kenenkään muun sanella olemistani. Ehkä välit paranevat vielä ajan myötä, ehkä ei. Ne eivät voi olla minulle prioriteetti yli oman eheyteni.
      Kiitos kannustuksesta ❤ lisää tulossa!

      Like

  3. Hyvää pohdintaa edelleen!

    Olen itse tullut kaapista hiljalleen, ensin todella tökerösti silloiselle kumppanilleni, myöhemmin parille kaverille. Nyt kevään ja kesän aikana naisystävälleni.

    Mä en oikeastaan tiedä, olenko fettari mutta adult baby olen. Fettariuttani kyseenalaistan lähinnä siksi, että lapseksi heittäytyminen ei ole erityisen seksuaalista minulle – ainakaan siinä mielessä, että se johtaisi aina vaikkapa yhdyntään tai sooloseksiin. Ja toisaalta rakastan seksiä ilman ”fetissiäni”. Toisaalta jotain todella nautinnollista ja rentouttavaa siinä on, kun vaihtaa aikuiset vaatteet vaippaan ja potkupukuun. Huomaan, että oma julkitulemiseni (hyvin valikoiduille ihmisille) on kovasti auttanut mua hyväksymään itseni tällaisena kuin olen, koska reaktiot ovat olleet empaattisia. Uskon kuitenkin, että lähipiirissäni on monta ihmistä, joille tietoisuus tästä puolesta itsessäni olisi liikaa. Olkoot siis pimennossa vaikka syvällä sisälläni musta tuntuukin siltä, että haluaisin olla avoimesti sitä mitä olen.

    Tätä julkisempaa ulostuloa mä en siis ole valmis tekemään – hatunnosto blogistille! Toivottavasti jatkat ajattelua ja kirjoittamista tämän teeman ympärillä, on ilo lukea ja omassakin päässä tapahtuu…

    Like

    1. Onnittelut myös omasta julkitulemisestasi. Siihen, kuinka monelle ihmiselle omista asioistaan avautuu ei varmasti ole mitään nyrkkisääntöä. Ymmärrän täysin, jos omia sosiaalisia suhteitaan ja statustaan ei halua asettaa vaakalaudalle. Pyrin kuitenkin omalta osaltani tekemään sekusaalisuuskeskustelusta yleisesti helpompaa. Näin ajan henki ja ilmapiiri sallivat tulevaisuudessa meille kaikille vähän enemmän tilaa hengittää.

      Mielenkiintoinen näkökulma tuo AB vs. fetisismi. Itse en näe, että ollakseen seksuaalista fetisismin pitäisi toimia aina suorana kiihokkeena. Joskus nuorempana olin kyllä valtavan ärsykeherkkä ja kiihotuin näkemistäni saappaista jatkuvasti. Näkemäni asiat jäivät muistiin ja masturboin samaisille mielikuville myöhemmin. Tämä on kuitenkin varmaan tyypillistä teini-ikäiselle, fettari tai ei.

      Aikuisiällä fetisismini on kypsynyt ja muuttunut laaja-alaisemmaksi, eikä läheskään kaikki siitä saatava mielihyvä ole suoraan seksuaalista. Uskon, että fetisismin omaksuminen identiteettiini on vaikuttanut tähän. Jos pukeudun itse, ei kokemus ole niinkään kiihottava, vaan voimaannuttava ja rehellisen tuntuinen. Jos minua varten pukeudutaan, ensisijaiset tunteet onnellisuuden tunteen taustalla liittyvät ymmärretyksi, hyväksytyksi ja tunnustetuksi tulemiseen. Tuolloin myös kiihottuminen tapahtuu sopivan tilanteen tullen kokonaisvaltaisemmin, sillä kokemus siitä että saan olla oma itseni rentouttaa oloni aina.

      Seksikkäitä kuvia ja tilanteita voi nykyisin tarkastella muistakin näkökulmista, kuin kiihkon kokijana. Tämä tekee fetisismistä mielekästä ja kiinnostavaa. Merkitysten ja asiayhteyksien laajempi tiedostaminen voi tilanteesta riippuen verottaa kiihkon kokemuksesta tietyn ärsykkeen kohdalla, mutta vastaavasti myös vahvistaa sitä. Suhtautumiseni eri fetissielementteihin ja esitystapoihin on ajatteluni kehittyessä muuttunut ja muuttuu varmasti jatkossakin. Ilmiön juuret ovat kuitenkin kiinteästi seksuaalisuudessani ja ilman fetisseihini liittyvää voimakasta sekusaalista kokemusta kaikki nämä pohtimani merkitykset ja syyseuraukset tuntuisivat varmasti vähäpätöisemmiltä.

      Olisi mielenkiintoista tietää miten sinusta on tullut adult baby, mistä ajatus on saanut alkunsa ja mitä emotionaalisia tarpeita tuohon lapseksi heittäytymiseen liittyy. Entä millaisesta seksistä nautit ja miksi? Linkit näiden asioiden välillä eivät ole aina niin ilmeisiä kuin esimerkiksi omalla kohdallani. En toki kiistä, etteikö sinun kohdallasi voisi olla kyse myös jostain toisenlaisesta ilmiöstä.

      Like

      1. Muutama ajatus jatkoksi. Ehkä tulkintani fetisismistä on liian tiukka. Muotoilin vähän löysästi ajatukseni siitä, että en _itse_ pidä _itseäni_ fettarina, yleisesti kuitenkin ABDL-osasto sinne luetaan. Oikeampi vastaus varmasti on, että meitä AB:jä on moneen lähtöön, samalla tavalla kuin kaikessa muussakin inhimillisessä ja kirjo on laaja siinä, miten tätä ilmentää tai kokee. Selkeimmin sitten DL-jengi ilmentää (minusta) fetisismiä eli vaippa on kiinnostava mutta taantuminen lapseksi ei.
        Mikähän muuten olisi äidinkielen vastine tuolle AB:lle? Mä en ainakaan ole aikuisvauva vaan aikuistaapero 😉 ja muutenkin tässä voi poimia erilaisia puolia eri ikäkausista ihan oman makunsa mukaan.
        Mistä kaikki sai alkunsa? Mitään yhtä kohtaa en osaa sanoa mutta vaipat ovat olleet minusta kiehtovia ”aina” jollain tasolla. Samalla ne ovat olleet myös äärimmäisen nolottavat, samoin kuin tunsin oloni kiusaantuneeksi vaippaikäisten ympärillä. Halu pukeutua vaippaan on mulla ollut jo ainakin 5-6 vuoden iässä. Ehkä varsin nuorena kuivaksi oppiminen jätti syvän halun hoivattavana olemiseen (mikä sinällään on meillä useimmilla jollain tasolla). Sitten samaan aikaan ja vähän myöhemmin kävi jonkun kerran vahinko, joiden johdosta isäni kiusasi minua vaipoilla (ihan vain puheen tasolla mutta muistan elävästi) ja se jollakin tavalla vaikutti myös.
        Mä olen tässä tutkiskelun ajatuksiani ja tunteitani tämän teeman ympärillä ja kokeillutkin erilaisia asioita. Olen mm. käynyt Englannissa parilla ammattimaisella nannyllä kokemassa eri aspekteja. Sissyily eli tyttövaatteet eivät kiinnosta mua itselleni puettuna, söpöjä ovat toisten päällä. Briteissä hyvin suosittu ruumiillinen kuritus (piiskaa pyllylle) oli itsessään oikein mainio kokemus mutta ei liity mulla tähän. Voisin muuten hyvinkin ajatella pitäväni piiskattavana olemisesta. Myöskään häpäisy (tyyliin ”miten tuollainen iso poika voi käyttää vaippoja”) ei minun venettäni keikuttanut. Se, mikä mulle tuntuu parhaimmalta on olla hellästi hoidettavana. Se, että aikuinen päättää ja pitää huolen. Alistumista? Ehkä, mutta niin että se on hyvin hellää. Kun olen pieni, haluan tulla ohjatuksi ja huolehdituksi.
        Mitä taas seksiin tulee, olen enimmäkseen hetero. Enimmäkseen, koska joskus olen myös harrastanut seksiä miehen kanssa – oli ihan jees mutta ei mun ensisijainen laji, riippuu ihmisestä. Kumppanini on kuitenkin nainen ja varsin vanilja mutta avoin sielu. Toistaiseksi yhteiset AB-kokemukset ovat olleet melko harvassa ja seksi ei niihin ole kuulunut. Tosin, sen jälkeen ollaan kyllä molemmat nautittu jopa ehkä enemmän. Luottamus ja avoimuus yhdistää, saaden aikaan todella voimakkaan kiihottumisen, luulen. Katsotaan mihin meidän yhteinen tie vie, toistaiseksi on nautittu toisistamme ihan melko perinteisin tavoin.

        Like

      2. Kiitos selvennyksestä! En haluaisi halkoa hiuksia tässä, mutta selvennän omaa näkökulmaani sen verran, että lapseksi taantuminen voi olla toiminnallinen fetissi siinä, missä vaippa voi olla esinefetissi. Käsittääkseni myös hoivatuksi tulemisen emotionaalinen tarve voi aivan hyvin olla ihmisen seksuaalisuuden keskiössä ja kyseisen tarpeen toteuttaminen voi olla pohjimmiltaan seksuaalista, vaikka se ei johtaisikaan orgasmia tavoittelevaan toimintaan. En tiedä onko tämä totta sinun kohdallasi, mutta halusin tämän esimerkin kautta valottaa fetisismiä laajempana käsitteenä, joka selittää seksuaalisuuksiemme kulttuurillisia ja kokemuksien kautta syntyneitä piirteitä (siis kaikkea sitä, mitä biologiamme ei yksin selitä). Ruodin tätä aihetta laajemmin lähteiden kera ensimmäisessä tekstissäni https://knockinboots.blog/2018/01/05/mina-fetisisti/

        Kuten kaikkien fetissien kohdalla, ABDL-porukassa on varmasti laaja sisäinen kirjo sen suhteen mitkä ovat kunkin yksilölliset tarpeet ja motiivit. Kiitos, että jaoit omat taustasi. Niiden myötä minun ja muiden lukjoiden on varmasti taas astetta helpompaa ymmärtää tätäkin ilmiötä.

        Arvostan suuresti myös, että olet kokeilujen kautta pyrkinyt selventämään itsellesi tarpeidesi syvintä olemusta ja seksuaalisuuttasi määritteleviä piirteitä. Moinen ennakkoluulottomuus, avoimuus ja rehellisyys ansaitsevat tulla tunnustetuksi – vaikka sitten näin anonyymisti blogin kommenteissa.

        Tuosta harrastamastasi seksistä utelin lähinnä sillä, että korostuvatko kaipaamasi hoivan- ja hellyydenosoitukset jollain tavalla siinä yhteydessä, vaikka itse AB-teema ei olisikaan läsnä? Sen pohjalta voisi lähteä pohtimaan tuon hoivantarpeen seksuaalista luonnetta.

        Onnea sinun ja kumppanisi yhteiselle tielle 🙂

        Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.